Euroopan komissio on ehdottanut EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) täytäntöönpanon lykkäämistä jälleen vuodella. Kyseessä olisi toinen lykkäys. Syynä ovat ympäristökomissaari Jessika Roswallin mukaan huolet siitä, etteivät due diligence -raportoinnista syntyvien valtavien tietomäärien hallintaan tarkoitetut IT-järjestelmät ole valmiita vastaamaan kysyntään.
Tämä kehitys herättää merkittäviä kysymyksiä kunnianhimon, toteutettavuuden ja sen välisestä tasapainosta, mitä se merkitsee yrityksille, metsäisille tuottajamaille ja metsien suojelulle maailmanlaajuisesti.
Mitä lykkäys merkitsee
Lisää aikaa, ei peruutusta
Ehdotus ei muuta asetuksen keskeisiä osia, vaan ajoitusta. EU pyrkii hankkimaan lisäaikaa varmistaakseen, että EUDR:n taustalla olevat järjestelmät, erityisesti IT-infrastruktuuri ja jäljitettävyysmekanismit, pystyvät käsittelemään velvoitteet kaatumatta kuormituksen alla. Lykkäys edellyttää kuitenkin Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden hyväksyntää.
Epävarmuutta yrityksille
Monet yritykset ja toimitusketjujen toimijat ovat jo ryhtyneet toimiin investoimalla jäljitettävyysjärjestelmiin, kartoittamalla toimittajia ja auditoimalla käytäntöjä. Lykkäys voi luoda epätasaisia kilpailuetuja: alkuperäiseen aikatauluun varautuneet saattavat kokea joutuvansa kärsimään, kun taas myöhään mukaan lähteneet voivat saada väljemmän aikaikkunan. Vaikka aikataulu muuttuisi, odotuksena on lisäksi, että due diligence- ja vaatimustenmukaisuusvelvoitteet ovat edelleen voimassa, kun laki tulee voimaan.
Uhkana uskottavuus ja vauhti
Ympäristöjärjestöt ja metsien puolestapuhujat varoittavat, että toistuvat lykkäykset voivat nakertaa lainsäädännön uskottavuutta ja heikentää poliittista sitoutumista. Asetus on keskeinen osa EU:n pyrkimyksiä varmistaa, etteivät hyödykkeiden tuonnit aiheuta metsäkatoa. Lykkäämällä asetusta jälleen EU saattaa lähettää väärän viestin siitä, että täytäntöönpanon haasteet ovat metsien suojelun kiireellisyyttä tärkeämpiä.
Tuottajamaat reagoivat
Tuottajamaat ja kaupasta riippuvaiset toimialat ovat suhtautuneet jatkoaikaan myönteisesti ja tuoneet esiin vaatimustenmukaisuuden valtavan taakan erityisesti pientuottajille ja alueille, joiden infrastruktuuri on heikompi. Lykkäys antaa alkuperämaille hengähdystauon kansallisten jäljitettävyysjärjestelmien, koulutuksen ja sääntelyn yhteensovittamisen kehittämiseen.
Mitä sidosryhmien tulisi tehdä
Pysykää valmistautuneina, älkää pysähtykö
Lykkäys ei tarkoita lupaa lopettaa valmistautumista. Yritysten tulisi jatkaa due diligence -prosessien kehittämistä, investoida jäljitettävyyteen, tehdä yhteistyötä toimittajien kanssa ja testata tietojärjestelmiensä kestävyyttä poikkeustilanteissa. Lykkäys antaa lisäaikaa puutteiden korjaamiseen, ei tekosyytä toimien siirtämiseen myöhemmäksi.
Vaatikaa teknistä tukea ja yksinkertaisuutta
Päättäjien tulisi käyttää lisäaika paitsi IT-valmiuksien korjaamiseen myös vaatimustenmukaisuuden yksinkertaistamiseen pienille ja keskisuurille toimijoille, etenkin alueilla, joiden valmiudet ovat heikot. Liian raskaat vaatimukset voivat kääntyä itseään vastaan sulkemalla pientuottajia ulkopuolelle tai luomalla porsaanreikiä.
Osallistukaa lopulliseen päätöksentekoon
Virallisen ehdotuksen on läpäistävä Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittely. Sidosryhmien – toimialan, kansalaisjärjestöjen ja tuottajahallitusten – tulisi seurata aktiivisesti keskustelua ja ajaa vakaata mutta käytännöllistä täytäntöönpanoaikataulua.
Viestikää avoimesti
Yritysten tulisi kertoa sijoittajille, asiakkaille ja toimittajille avoimesti, miten muuttuva aikataulu vaikuttaa suunnitelmiin. Selkeä ja johdonmukainen viestintä auttaa säilyttämään luottamuksen tämän epävarman ajanjakson aikana.
Katse eteenpäin
EUDR-asetuksen ehdotettu lykkäys korostaa jännitettä EU:n toimitusketjuista metsäkadon poistamisen kunnianhimon ja merkittävässä mittakaavassa toimimisen logistisen todellisuuden välillä. Vaikka lykkäys saattaa lieventää lyhyen aikavälin riskejä, siitä ei saa muodostua ikuista takaovea asetuksen ympäristötavoitteiden heikentämiseen.
Metsäkadottomiin toimitusketjuihin sitoutuneiden tulisi nähdä pidennetty aikaikkuna paitsi helpotuksena myös viimeisenä mahdollisuutena rakentaa resilienssiä, saada järjestelmät toimimaan oikein ja valmistautua tulevaisuuteen, jossa vaatimustenmukaisuus on väistämätöntä ja vaatimusten noudattamatta jättämisen kustannukset liian korkeat sivuutettaviksi.
American Latina
Brazil
Czech
Finnish
France
Germany
Italy
Norway
North America
Polish
Portugal
South Africa
Swedish
Spanish
United Kingdom 






