Kiertotalouden käsite sai alkunsa englantilaisen purjehtijan Ellen MacArthurin alkuperäisestä ideasta vuonna 2004. Vuonna 2010 perustettiin hänen nimeään kantava säätiö, joka pyrkii edistämään tätä ajatusta.
Perinteisessä tuotanto- ja kulutusmallissa käytöstä poistettujen tuotteiden kohtalona ovat kaatopaikat, jätteenpoltto tai vastaavat ratkaisut. Tietysti jonkin verran kierrätystä tai uudelleenkäyttöä tapahtuu, mutta yleensä suurin osa tuotteiden valmistukseen käytetyistä resursseista – energiasta, raaka-aineista, työtunneista, logistiikasta ja muusta – päätyy tavalla tai toisella hukkaan. Tämä malli on luonnollisesti ympäristölle tuhoisa sekä luonnonvarojen riiston (luonnonvarojen hyödyntämisen erityisesti vientiin ja vähäisellä jalostuksella) aiheuttamien vahinkojen vuoksi – raaka-aineiden hankkiminen edellyttää sitä usein – että resurssien tuhlaamisen ja siitä seuraavan saastumisen vuoksi.
Kiertotalous ehdottaa tähän malliin radikaalia muutosta – ensinnäkin tuotteet on suunniteltava alusta alkaen uudelleenkäytettäviksi, jotta niitä ei koskaan poisteta lopullisesti käytöstä. Toiseksi, jos uudelleenkäyttö ei ole mahdollista, ”kiertotalouden mukaisen suunnittelun” on varmistettava, että tuote voidaan kierrättää kokonaan ja helposti. Tämänkaltaisen tuotteen elinkaari on kiertävä eikä sillä ole loppua – tästä juontuu ilmaus ”kehdosta kehtoon”, joka korvaa ”kehdosta hautaan” -ajattelun. Jos kiertotalous toteutetaan täysimääräisesti, jätettä ei enää synny, aivan kuten luonnossakaan ei ole jätettä.
Kiertotalous edistää myös uusiutuvien energialähteiden käyttöä, ilmastonmuutoksen torjuntaa, teollisten prosessien myrkyllisen jätteen poistamista, Biodiversiteetin suojelua ja edistämistä sekä heikentyneiden ekosysteemien ennallistamista. Tavoitteena on sovittaa taloudellinen kehitys yhteen ympäristön kestävyyden kanssa.
Monet suuret yritykset uskovat tähän ajatukseen ja investoivat voimakkaasti prosesseihin ja teknologioihin, jotka voivat toteuttaa sen. Hyvä uutinen on, että sellu- ja paperiala on tässä suhteessa jo hyvin edistynyt. Sen raaka-aine on uusiutuva – järjestelmällisesti kasvatetut puut. Tämä viljely palauttaa eri tavoin heikentyneitä maaperiä. Kasvatetut puut sitovat hiiltä ilmakehästä. Paperia kierrätetään jo laajasti, ja se on biohajoavaa. Paperikirjat ovat esimerkkejä uudelleenkäytöstä. Teollisten prosessien jätteitä valvotaan tarkasti.
Sellu- ja paperialan sitoutumista kiertotalouteen kehitetään jatkuvasti uusilla ratkaisuilla. Mutta myös suunnittelijoiden, painajien ja jatkojalostajien tehtävänä on edetä tähän suuntaan ja hyödyntää selluloosapohjaisten materiaalien merkittäviä ympäristöetuja.
Suunnittelijoiden vastuulla on suunnitella graafisia tuotteita, joita voidaan käyttää uudelleen, sekä etsiä viimeistelyvaihtoehtoja, jotka eivät edellytä kierrätystä tai biohajoamista vaikeuttavia maaleja, lakkoja tai laminointeja.
Painajien ja jatkojalostajien on tunnistettava ja määritettävä ympäristöjalanjälkensä, pienennettävä niitä mahdollisimman paljon ja hyvitettävä sellaiset kielteiset vaikutukset, joita ei voida poistaa. Pakkausalalla on jo käytössä ”ekologisia” barrier-ratkaisuja, joilla voidaan monissa tapauksissa korvata synteettiset polymeerit.
Two Sides tukee ja edistää aloitteita, jotka auttavat sulkemaan tämän hyveellisen kierron.
Lisätietoja:
www.ellenmacarthurfoundation.org
Kirja: ”Cradle to Cradle – create and recycle unlimitedly”. Michael Braungart ja William McDonough. Kustantaja Gustavo Gili Brasil, 2013.
American Latina
Brazil
Czech
Finnish
France
Germany
Italy
Norway
North America
Polish
Portugal
South Africa
Swedish
Spanish
United Kingdom 






