Sellu- ja paperiteollisuus tarvitsee vettä kolmella keskeisellä alueella. Ensinnäkin sadevettä tarvitaan puiden kasvuun sekä niiden yhteyttämiseen, jossa hiilidioksidi muuttuu hapeksi ja selluloosaksi, joka tarjoaa teollisuudelle sen tärkeimmän raaka-aineen eli puukuidun. Lisäksi vettä käytetään Sellun ja paperin valmistukseen, ja lopuksi syntyy asianmukaisesti käsiteltyä jätevettä.
Koska vesi on teollisuudelle keskeinen resurssi, useimmat Sellu- ja paperitehtaat sijaitsevat runsaiden vesivarojen äärellä. Euroopassa useimmat tehtaat käyttävät pintavettä, kuten jokien ja järvien vettä (85 % vedenotosta). Osa vedestä otetaan omista pohjavesivaroista (12 %) ja loput julkisista vesijohtoverkostoista (1 %) sekä ostettujen materiaalien ja tuotteiden sisältämästä vedestä.1
On myös tärkeää ymmärtää, ettei vedenotto ole sama asia kuin vedenkulutus, sillä suurin osa vedestä palautetaan ympäristöön. Vuonna 2024 noin 90 % Euroopan paperiteollisuudessa käytetystä vedestä palautettiin takaisin lähteeseensä (sen jälkeen, kun sitä oli käytetty tehtaalla uudelleen ja se oli asianmukaisesti käsitelty). Loppuosa joko haihtui, jäi tuotteeseen tai sitoutui kiinteään jätteeseen.1
Vettä kierrätetään Sellu- ja paperitehtaissa useita kertoja ennen sen palauttamista ympäristöön. Ennen palauttamista vesi on käsiteltävä, koska se sisältää ravinteita ja orgaanista ainesta. Käytössä on erilaisia menetelmiä, kuten suodatus, sedimentointi, flotaatio ja biologinen käsittely.
Paperinvalmistusmenetelmien ja vedenkäsittelyn kehitys on vaikuttanut merkittävästi tehtaalta poistuvan jäteveden puhtauteen.
Vuodesta 1991 lähtien AOX-pitoisuudet (klooriyhdisteiden aiheuttaman myrkyllisyyden mittari) ovat vähentyneet 95 % ja COD-arvot (kemiallinen hapenkulutus eli orgaanisen aineksen hajottamiseen kuluvan hapen määrä) 79 %.1
Kun paperintuotannon vedenkäyttöä verrataan datakeskusten käyttämään veteen,
tulokset ovat hämmästyttävän erilaiset. Datakeskukset tarvitsevat suuria määriä vettä ensisijaisesti palvelinten ja tekoälyinfrastruktuurin jäähdyttämiseen. Pieni,
yhden megawatin datakeskus voi käyttää pelkästään jäähdytykseen jopa 25,5 miljoonaa litraa vettä vuodessa. Tämä vastaa noin 300 000 ihmisen keskimääräistä päivittäistä vedenkulutusta.2
Pilvipalveluiden ja tekoälyn kysynnän kasvaessa myös vedenkulutuksen odotetaan lisääntyvän merkittävästi. Vuoteen 2027 mennessä maailmanlaajuisen tekoälykysynnän arvioidaan aiheuttavan 1,1–1,7 biljoonan gallonaan (4,2–6,6 miljardiin m3:iin) verrattavan vedenoton, mikä on yli 4–6 kertaa enemmän kuin Tanskan vuotuinen kokonaisvedenotto. Tämä aiheuttaa vakavia huolia kestävyyden kannalta erityisesti alueilla, joilla kärsitään jo vesipulasta.2
Pysy ajan tasalla kestävyyteen liittyvistä näkemyksistä.
Saat uusimmat tutkimukset, alan päivitykset ja uutiset suoraan sähköpostiisi.
American Latina
Brazil
Czech
Finnish
France
Germany
Italy
Norway
North America
Polish
Portugal
South Africa
Swedish
Spanish
United Kingdom 









