Uuden tutkimuksen mukaan vastaus on kyllä. Huoli tämän olennaisen taidon menettämisestä on suurin niiden lasten kohdalla, jotka siirtyvät yleensä noin yhdeksän tai kymmenen vuoden iässä ”lukemaan oppimisesta” ”oppimaan lukemalla”.[1]
The Guardian -sanomalehdessä hiljattain julkaistussa artikkelissa[2] yhdysvaltalainen toimittaja John R MacArthur viittaa Yhdysvaltain opetusministeriön tuoreimpaan tutkimukseen, jossa ”todettiin, että 13-vuotiaiden tekstin ymmärtämisen taidot olivat heikentyneet keskimäärin neljä pistettä covidin leimaaman lukuvuoden 2019–2020 jälkeen ja, vielä huolestuttavammin, keskimääräinen pudotus oli seitsemän pistettä vuoden 2012 tulokseen verrattuna. Heikoimmin suoriutuneiden oppilaiden tulokset jäivät alle vuonna 1971 mitatun lukutaidon tason, jolloin ensimmäinen kansallinen tutkimus toteutettiin.”
Hän toteaa, että covid-19:n ja pandemian aikaisten sulkutoimien, jolloin opetus siirtyi pakotetusti verkkoon, katsotaan olevan suurelta osin heikentymisen syynä. Samalla ”yllättävän vähän keskustelua” on käyty siitä ”valaistusta näytöstä, jolla näkyy pikselöityä tekstiä painetun tai valokopioidun tekstin sijaan”, jota useimmat lapset käyttivät lukemiseen jo kauan ennen vuotta 2020.
Digitaalisen tekstin lukemisen ongelma
Painettuun tekstiin verrattuna digitaalisen tekstin lukeminen asettaa lukijalle monia haasteita. Merkittävimpiä niistä ovat käyttämiemme digitaalisten laitteiden ominaisuudet ja niiden tarjoama helppo pääsy lukuisiin häiriötekijöihin. Lisäksi merkitystä on sillä, miten luemme digitaalisia tekstejä: lukemiseen kuuluu usein vierittäminen ja silmäily riippumatta siitä, onko kyse ystävän tekstiviestistä, verkkoartikkelista tai opettajan tarjoamasta tärkeästä oppimateriaalista.
Kuten olemme aiemmassa artikkelissa käsitelleet, yhä useammat tutkimukset selvittävät digitaalisten tekstien lukemisen vaikutuksia painettujen tekstien lukemiseen verrattuna ja osoittavat kerta toisensa jälkeen paperin ja painetun tekstin edut.
MacArthur nostaa artikkelissaan esiin tuoreimman tutkimuksen, joka tuo esille digitaalisten tekstien lukemisen kielteiset seuraukset painettujen tekstien lukemiseen verrattuna.
Yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston Teachers Collegessa työskentelevän tohtori Karen Froudin johtaman neurotieteilijöiden ryhmän tutkimukseen osallistui 59 iältään 10–12-vuotiasta lasta. Heitä pyydettiin lukemaan alkuperäistekstejä paperilta ja näytöltä. Tutkijat havaitsivat, että osallistujat lukivat syvällisemmin paperilta kuin näytöltä, jolloin ”pinnallista lukemista havaittiin”.
Mitä syvällinen lukeminen on?
Ennen digitaalisten tekstien yleistymistä suurin osa lukemisesta oli jossain määrin syvällistä lukemista.
Syvällisessä lukemisessa ei ole kyse vain siitä, mitä teksti sanoo, vaan myös sen merkityksen ymmärtämisestä. Se vaatii keskittymistä eli sitä, ettei häiriötekijöitä ole. Tätä on yhä digitalisoituvassa maailmassamme vaikea saavuttaa.
Syvällinen lukeminen on nykyään haaste useimmille ihmisille, myös meille, jotka kasvoimme ennen kaiken digitaalisen yleistymistä. Koulussa oppiville lapsille se on kuitenkin vakava huolenaihe, sillä digitaalinen teksti on viime vuosina muuttunut yhä tavallisemmaksi.
Tutkija, opettaja ja lasten sekä lukutaidon puolestapuhuja ympäri maailmaa Maryanne Wolf ja teoksen ”Learning to Read in A Digital World” kirjoittaja Mirit Barzillai nostivat vuoden 2009 artikkelissaan ”The Importance of Deep Reading” esiin lasten syvälliseen lukemiseen liittyvät haasteet:
”Syvällisellä lukemisella tarkoitamme joukkoa kehittyneitä prosesseja, jotka edistävät ymmärtämistä ja joihin kuuluvat päättelyyn ja deduktioon perustuva ajattelu, analoginen ajattelu, kriittinen analyysi, pohdinta ja oivaltaminen. Taitava lukija suorittaa nämä prosessit millisekunneissa, mutta nuoren aivoilta niiden kehittäminen vie vuosia. Digitaalisen kulttuurin kaikkialle ulottuva painotus välittömyyteen ja tiedon määrään sekä median ohjaama kognitiivinen toimintatapa, joka suosii nopeutta ja voi vähentää harkintaa sekä lukemisessa että ajattelussa, vaarantavat mahdollisesti molemmat nämä ajankäytön ratkaisevat ulottuvuudet.”[4]
Jos yhdysvaltalaisten ja ruotsalaisten lasten lukutaitoa mittaavat arvioinnit ovat suuntaa-antavia, Wolfin ja Barzillain huolet ovat nyt käymässä toteen. Digitaalisen maailman haitallisia vaikutuksia lukemiseen voidaan kuitenkin torjua, ja niiden torjumiseksi ryhdytään jo toimiin.
Paperipohjaisten tekstien palauttaminen kouluihin
Ruotsissa koulut ovat ”hyperdigitalisoidun koulutusmallin” jälkeen ryhtyneet palauttamaan painettujen kirjojen, rauhallisen lukuajan ja käsinkirjoituksen harjoittelun asemaa.
Muutoksen taustalla on lasten tekstin ymmärtämisen tason heikkeneminen, joka muistuttaa Yhdysvalloissa havaittua kehitystä. Kansainvälinen arviointi osoitti, että ruotsalaisten neljäsluokkalaisten, noin yhdeksänvuotiaiden, lukutaidon taso laski vuoden 2016 keskiarvosta 555 vuoden 2021 keskiarvoon 544.[5]
Painettujen kirjojen merkitys kotona
Vaikka vanhemmat eivät aina pysty hallitsemaan tai avoimesti vaikuttamaan siihen, miten koulu käyttää digitaalisia resursseja paperin sijaan, he voivat vaikuttaa tilanteeseen kotona. Wolf korostaa vanhempien roolin merkitystä painettujen kirjojen lukemisen kannustamisessa kotona, jotta se olisi yhtä olennainen osa lasten arkea kuin digitaalinen lukeminen ja auttaisi kehittämään Wolfin kutsumia ”kaksikirjaimisia” taitoja.[6]
65 % kuluttajista pitää painettua tekstiä parempana
Jos kuluttajat saavat valita, useimmat haluavat lukea painettua tekstiä. Two Sides -järjestön vuonna 2023 tekemä tutkimus osoitti, että 65 % eurooppalaisista kuluttajista lukee mieluummin painettuja kirjoja ja 52 % uskoo lasten oppivan paremmin painettua materiaalia lukemalla kuin digitaalisesti (vain 16 % on eri mieltä). Lisäksi 45 % oli samaa mieltä siitä, että uutisia painettuna lukemalla tarinan ymmärtää paremmin kuin verkossa.
Johtopäätös: painettu teksti tukee oppimista paremmin
Painetun ja digitaalisen tekstin lukemisen eroja käsittelevien tutkimusten kasvava määrä muodostaa yhä selkeämmän kuvan siitä, että painettu teksti on oppimisen kannalta paras vaihtoehto.
The Guardianissa julkaistussa artikkelissaan MacArthur siteeraa Froudia ja hänen tutkimusryhmäänsä, jotka ”vaikka eivät halunneet antaa tiukkoja suosituksia luokkahuonekäytännöistä ja opetussuunnitelmasta, toteavat: ’Mielestämme nämä tutkimustulokset puoltavat sitä, että lisäämme äänemme … niiden joukkoon, jotka ehdottavat, ettei painettuja kirjoja pitäisi vielä heittää pois, koska pystyimme havaitsemaan tutkimuksemme osallistujajoukossa syvällisemmän tiedonkäsittelyn edun painettua tekstiä luettaessa.’”
Lähteet
[1] journal.imse.com, Enabling the Shift from Learning to Read to Reading to Learn, Jan 2023.
[3] makingdigitalhistory.co.uk, Skim reading: Reading a difficult book or article
American Latina
Brazil
Czech
Finnish
France
Germany
Italy
Norway
North America
Polish
Portugal
South Africa
Swedish
Spanish
United Kingdom 






